Urmas Viik “Muhu inglid”
Näitus põhineb Urmas Viik kujutanud Kadri Tüüri juturaamatule. Kunstniku pildikeel toetub muhu rikkalikule ornamentikale ja värvigammale.
Urmas Viik uurib selle näitusega eesti pärimuskultuuri ja püüab leida sellele uusi tõlgendusi.
Graafik Urmas Viik (sünd. 1961) startis kunstnikuna 80ndate lõpul ja 90ndate alguses. Ta trotsis eesti graafikakunsti valitsevaid traditsioone ja teda peeti uue põlvkonna jõulise esindajana. Eesti kunstimaastikul said tuntuks tema suureformaadilised sinised kuivnõela tehnikas graafilised lehed. Aga juba üheksakümnendatel tegi ta ka mitmeid kannapöördeid, mis jäävad talle omaseks ka edaspidi.
“Muhu Inglid” järgib sama suunda, mis 2015 aasta Tallinna Kunstihoone galerii näitus “Folkpsühhedeeliagagi”- kiikab kaasaegse kunsti peavoolust kõrvale ning proovib puhuda pisut värskemat õhku muidu üsna kitšilembesse rahvakunsti käsitlusse. „Muhu Inglid“ koosneb graafilistest jutukestest ja 80 nukust moodustunud installatsioonist.
Urmas Viik ”Muhun enkelit”
Näyttely perustuu Urmas Viikin kuvittamaan Kadri Tüürin satukirjaan. Taiteilijan kuvakieli tukeutuu Muhun saaren rikkaaseen ornamentiikkaan ja värimaailmaan.
Urmas Viik tutkii näyttelyssä virolaista perinnekulttuuria ja yrittää löytää sille uusia tulkintoja.
Graafikko Urmas Viik (syntynyt 1961) aloitti taiteilijatiensä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Hän haastoi virolaisessa grafiikkataiteessa olevia perinteitä ja häntä pidettiin uuden sukupolven vahvana edustajana. Viron taidekentässä hän tuli tunnetuksi suurista sinisellä kuivaneulalla tehdyistä grafiikkalehdistä. Mutta jo yhdeksänkymmentäluvulla hän muutti usein suuntaansa, uudistuminen on hänelle luonteenperäräistä jatkossakin.
Muhun enkelit on samaa sarjaa vuoden 2015 Tallinnan taidetalon gallerian näyttelyn Folkpsykodeelian kanssa. Se heittää katseen nykytaiteesta sivuun ja pyrkii puhaltamaan hieman raittiimpaa ilmaa muuten kliseemäiseen kansantaiteiseen. Muhun enkelit -näyttelyssä on graafisia tarinoita ja 1980-luvulla tehty nukkeinstallaatio.