SOFI HÄKKINEN “ÜLLATUSMUNAD”

Helsingis elava kunstniku väikevormide näitus koosnev üllatusmunadest. Näitusel on kipsist tehtud mune, millede sees on üllatus. Näitus jääb avatuks kuni 13. novembrini.

„Tegelen praegu üllatusmunade sarjaga. Nad on tühjad kipsist tehtud munad. Mõte on, et näituse külastaja saab osta muna endale. Ta võib lüüa selle katki, siis paljastub muna sisu – või jätta muna terveks ja jätta üllatus saladuseks, kas või igaveseks”, naeratab kunstnik.

Häkkinen arutleb oma töödega, kui tähtis on füüsiline olemise vorm ning ajalisust ehk teose olemas-olu ja juhust. „Üllatusmuna äratab ka mõtte kunstiteosest kui materjaline hüve ja hetkeline ajaviide, mille tuleb välja osta, et saada teose terviku kogemuse. Või kas teos on juba kogutud, kui selle katki tegemise võimalus on välja öeldud? Aga kui sellele järgneb pettumus? Millal kunstiteos saab teoks?”, arutleb kunstnik.

Häkkineni arvates üllatusmunas saab kokku kenasti mitmeid asjad, mida ta on mõelnud kunstiga seoses. „See on naljaks, nostalgiline ning suhteliselt populaarne. Lisaks on sellega seos uskmatu juhusega, kuna kuidagi ei saa ette teada, mis muna sees on.”

„Mõte, et muna kogub aastaid tolmu riiulil, on väga kena. Keegi võiks hoida muna sugupõlvest teise, seda ei tohiks katki teha! Iga üks võiks lihtsalt mõelda, mida imelikku võiks muna sees olla. See toob ka seose kunstiteose füüsilise olemuse üle. Võib-olla oluline ei olegi kunstiteos ise, vaid selle tekitatud mõtted”.

„Ja siis, kui viiekümne aasta pärast keegi koristades kukutab tolmuse muna põrandale ja see läheb katki…”

SOFI HÄKKINEN “YLLÄTYSMUNAT”

Helsingissä asuvan taiteilijan pienoisveistoksista koostuva näyttelyssä on yllätysmunia. Kipsisten munien sisällä on yllätys. Näyttely on auki 13. marraskuuta asti.

“Työskentelen tällä hetkellä Yllätysmuna-veistosarjan parissa. Sarja koostuu ontoista kipsimunista, jotka asetellaan esille galleriaan. Ajatuksena on, että katsoja voi ostaa yhden munan ja sitten joko rikkoa sen heti
paljastaen sisällön, tai pitää munansa kokonaisena ja vaalia yllätystä – vaikka ikuisesti.”

Teossarjassa pohdin teoksen fyysisen olomuodon tarpeellisuutta ja hetkellisyyttä, sekä teoksen olemassaoloa ja sattumaa. Yllätysmunassa on läsnä myös ajatus taideteoksesta hyödykkeenä ja hetkellisenä viihteenä, joka pitää ostaa voidakseen kokea teoksen kokonaan. Vai onko teos jo toisaalta koettu, kun sen rikkomisen
mahdollisuus on kerrottu? Mitä jos petyt valintaasi? Missä kohtaa taideteos tapahtuu?

Ajatukseen yllätysmunasta kiteytyy ihanasti monet asiat, mitä olen taiteen tekemisessä pohtinut. Se on hauska, nostalginen ja aika pop. Lisäksi siihen liittyy uskomaton sattuma, koska munan sisällöstä ei voi tietää hölkäsen pöläystä. Ajatus munaveistoksesta pölyttymässä jossain hyllyn päällä on ihana. Jos joku vaikka varjelisi teosta
sukupolvelta toiselle, eikä sitä koskaan saisi rikkoa! Jokainen vain kuvittelisi mitä munan sisällä on. Tähän liittyy myös pohdintani taideobjektin fyysisen olomuodon perustelemisesta. Oleellista ei ehkä olekaan taide-esine, vaan sen mahdollisen olemassa olon herättämät ajatukset.
Ja sitten, joskus viidenkymmenen vuoden päästä, joku vahingossa kirjahyllyä siivotessaan törkkää pölyisen yllätysmunan hyllyn päältä maahan ja se halkeaa.