Sanna Maria Paananen ja Tero Ulvila “Dialoog?”
Soome kunstnike ühisnäituse pildid peavad dialoogi jõulise abstraktsionismi ja realism vahel. Kas see on võimalik?
Kunsnikel on erinev tehnika. Ulvila stiil on spontaanne abstraktsionism, Paananeni maalid on analüütilisemad ja eelnevalt planeeritud.
Sanna Maria Paananen ja Tero Ulvila “Varjonkantaja IV”
Sanna Maria Paananen ja Tero Ulvila “Dialogi?”
Suomalaisten taiteilijoiden Sanna Maria Paanasen ja Tero Ulvilan yhteisnäytellyssä kuvat keskustelevat voimakkaan abstraktismin ja realismin välillä. Onko se mahdollista?
Taiteilijoilla tekniikka on erilainen, Ulvila on spontaani abstraktisti, Paananen maalaa analyyttisemmin ja suunnitelmallisesti.
Näitus on abstraktse ja realistiku, lärmaka ja vaikse, ettearvamatu ja ettemõeldu esituslaadi vaheline dialoog. Eriti huvitavaks teeb selle näituse see, et need mõlemad erinevad elemendid eksisteerivad samal lõuendil.
„Selline koos töötamine on väljakutse ka meile kunstnikele endale, kuna meie tööstiil erineb väga põhimõttelisel tasandil“, tõdeb Sanna Paananen.
Sanna Paananen (sünd. 1988) mõtleb oma teoste lahendused väga kaugele juba eskiiside staadiumis. Tema realistlikum stiil ja komme kasutada ajalehti, nõuavad väga täpset planeerimist. Tero Ulvila (sünd. 1980) tahab hoiduda eelnevalt asetatud piiridest võimalikult vabana.
Kunstiajalugu tunneb mitmeid kunstnikepaare, aga on haruldane, et kaks kunstnikku töötab ühiselt sama lõuendil võrdselt ilma, et nad püüaksid varjutada erinevaid kasutatud meetodeid. Paananen oma õpingute perioodil omandas mõjutusi vene kunstist, Ulvila jällegi on mõjutatud ameerika kunstilaadist. Kas nende kahe lähtekoha vahele tekkib hea dialoog?
Näyttely pitää abstraktisen ja realistisen, meluisan ja hiljaisen, arvaamattoman ja mietityn välistä dialogia. Kiinnostavaksi tämän tekee, että molemmat esitystavat ovat samassa teoksessa.
”Tällainen yhdessä työskentely on haaste myös meille taiteilijoille, koska tyylimme poikkeaa hyvin perustavaa laatua olevalla tavalla”, Sanna Paananen toteaa.
Sanna Paananen (syntyny 1988) työstää teostensa ratkaisut hyvin pitkälle jo ennen työskentelyn aloittamista. Hänen realistisempi tyyli ja tapa käyttää sanomalehtiä vaativat hyvin tarkkaa suunnittelua. Tero Ulvila (syntyny 1980) haluaa pysyä etukäteen asetetuista rajoista mahdollisimman kaukana.
Taidehistoriassa on monia taiteilijapareja, mutta on harvinaista, että kaksi taiteilijaa työskentelee yhdessä saman kankaan parissa ilman, että he yrittävät peitellä lähtökohtiensa erilaisuutta. Paananen innostui opintojensa yhteydessä venäläisestä taiteesta. Ulvila on saanut vaikutteita amerikkalaisesta taiteesta. Syntyykö tästä lähtökohdasta hyvä keskusteluyhteyttä?