Saare piiril – Elina Priha
Soome kunstniku Elina Priha näitus „Saare piiril” koosneb gobeläänidest ning väikestest puuskulptuuridest. Teemaks on saared kui paigad, millel on füüsiliselt selged piirid. Näitus avatakse neljapäeval, 25. septembril kell 17 Tampere Maja galeriis (Jaani 4, Tartu). Näitus jääb avatuks kuni 19. oktoobrini.
Saare piiril on jätk Elina Priha varasemale tööle. „Mind huvitavad saared kui paigad, millel on füüsiliselt selged piirid. Teisalt ei ole asi nii lihtne; Tove Janssoni teoses Muumipapa ja meri (1965) kirjutab Muumipapa oma päevikusse: „Saarele ei vii sildu ega ole rannikul aedu; sealt ei saa ära minna ega jääda sinna vangiks.” Saartega on ajalooliselt seotud palju lugusid, nii tõestisündinuid kui ka väljamõeldisi: mõnes kirjeldatakse saart utoopilise paradiisina, mõnes düstoopiana, mõnes jälle on saar vanglaks. Ühiseks jooneks näib olevat, et saar tundub olevat pisut eraldatud muust maailmast, peaaegu nii, et seal ei kehti muud seadused ega reeglid kui need, mis ise luuakse.”
Priha gobeläänide vormikeel lähtub traditsioonilisest soome kudumissümboolikast, karjala tikandimustritest ja soome-ugri mütoloogiast, segunedes orgaaniliste elementidega. Loomine on koostöö materjaliga: kasutan peamiselt taaskasutatud tekstiile ja lõngu, mistõttu lõpptulemus on alati mingil määral ettearvamatu. Tekstiilidega töötamist mõtlen ma omamoodi pehme aktivismi ja feminismi vormina, mille keskmes on aeglus ja hoolivus.
Elina Priha Aalto ülikooli visuaalkultuuri, kureerimise ja nüüdiskunsti magistriprogrammi aastal 2022. Minu töö on protsessipõhine ja paigaga seotud; keskmes on koha, materjali ja tegija intiimne suhe ja vastasmõju. Töödan mitmekülgselt eri kunstitehnikatega: peamiselt tekstiilikunsti vahenditega, aga ka liikuvat pilti, leitud objekte ja loovat kirjutamist kasutades. Kasutan oma kunstilises praktikas vahendina ka kõndimist.
Saaren rajoilla, Elina Priha
Elina Prihan näyttely Saaren rajoilla avataan torstaina 25. syyskuuta kello 17. Näyttely on jatkumoa aiemmalle taiteilijen työskentelylle. Priha on kiinnostunut saarista paikkoina, joilla on fyysisesti selkeät rajat.
”Toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen; Tove Janssonin teoksessa Muumipappa ja meri (1965) Muumipappa kirjoittaa päiväkirjaansa: “Saareen ei ole siltoja eikä sen rannalla aitoja; sieltä ei pääse pois eikä sinne voi jäädä vangiksi”, taiteilija toteaa.
Saariin liittyy historiallisesti paljon tarinoita, sekä faktaa että fiktiota: joissain saari kuvataan utopistisena paratiisina, joissain dystopiana, joissain taas saari on toiminut vankilana. Yhteistä lienee se, että saari tuntuu hieman irralliselta muusta maailmasta, melkein siltä, ettei ole muita lakeja tai sääntöjä kuin ne, jotka itse luodaan.
”Kuvakudosteni muotokieli kumpuaa perinteisestä suomalaisesta kudontasymboliikasta, karjalaisista kirjontakuvioista ja suomalais-ugrilaisesta mytologiasta, sekoittuen orgaanisiin elementteihin. Tekeminen on yhteistyötä materiaalin kanssa: käytän pääosin kierrätettyjä tekstiilejä ja lankoja, joten lopputulos on aina jonkin verran ennalta määrittelemätön. Ajattelen tekstiilien parissa työskentelyä jonkinlaisena pehmeän aktivismin ja feminismin muotona, jonka ytimessä ovat hitaus ja huolenpito. Näyttely koostuu erikokoisista kuvakudoksista, tilkkutyötekniikalla toteutetuista tekstiiliteoksista sekä pienistä puuveistoksista.”
Elina Priha (synt. 1987) on valmistunut Aalto-yliopiston Visual Cultures, Curating & Contemporary Art -maisteriohjelmasta v. 2022. Työskentelyni on prosessilähtöistä ja paikkasidonnaista; paikan,materiaalin ja tekijän intiimi suhde ja vuorovaikutus ovat pääosassa. Työskentelenmonialaisesti eri taiteen tekniikoilla: pääosin tekstiilitaiteen keinoin, mutta myös liikkuvaakuvaa, löydettyjä asioita ja luovaa kirjoittamista hyödyntäen. Käytän myös kävelyätaiteellisen työskentelyni välineenä.