Eva Mustonen “Kunstnik maastikus”

Näitus on mõtisklus kodutunde loomise teemal ja reisimuljetest Itaaliast. Näitusel on esil miniskulptuure, argielemente ja joonistustest luues galeriisse ruumilise terviklikkuse.

„Näitusel on haprad omailma loovad elemendid korraks kinni püütud ning välja pandud“, ütleb kunstnik. „Viibides eelmisel sügisel kaks kuud residentuuris Mazzano Romanos Itaalias, tõusis teema järjekordse ajutise peatuspaiga kodustamisel jälle üles. Seekord lisas ebareaalsust asjale idülliline Itaalia külaelu ning ümbritsevad mäed ja orud tundmatute taimede ning loomadega, mis mõjusid ühteaegu lummavalt kui ka võõristavalt, justkui oleks sattunud romantilisse 18.saj maastikumaali või varemetest ning luuderohust räsitud graafilisse lehte.“

„Aknast kostuv kosekohin. Metsa kohale tõusev aur peale kiiret vihmasadu. Lauge maastikuga harjunud eestlasena oli veider hakata igapäevaselt kasutama sõnu nagu “mägi” ja “kalju”, mis olid tuttavad pigem raamatutest lapsepõlves, nagu “Pantrikuru vangid”. Sama harjumatult andsid endast tunda ka tuharalihaseid, kui neil “sõnadel” ronida. Kuidagi pidi olema võimalik muuta aknast avanev postkaart kolmemõõtmeliseks, kombatavaks keskkonnaks, aga kuidas?”

“Kunstnik maastikus” on katse kogetud kummastust taaslavastada, kombineerides omavahel eneseiroonilisi jutukesi residentuurikogemusest humoorikate miniskulptuuride, argiesemete ning joonistustega ühtseks ruumiliseks tervikuks. Teoste läbivateks teemadeks on võõra keskkonna ning kodutunde loomise vaheline pinge, kunstniku argielu ning linnainimese püüded taasluua kontakti loodusega.”

Kasutades materjalina kodusistuselemente, köögitarvikuid ja mööblit lavastab ta etüüde justkui päevikukatkendeist, kuhu isiklik ja haavatav on usaldava käega kirja pandud. Mustoneni loomingus saavad argielust tuttavad esemed ning saadused tegelasteks, kes enamasti pole oma puudustest, kangekaelsusest ega naeruväärsusest teadlikud, mis jätab nad täielikult vaataja võimusse. Tema töid iseloomustab materjalitundlikkus, tee-ise-esteetika ning huumor, kus teose kujunemisel on käsitööoskustel või oskuste puudumisel tihtipeale oluline roll. Mustoneni loomingut võib tõlgendada feministliku kunsti võtmes, kus privaatne omab poliitilist kaalu. Peale naiskunsti ajaloo ammutab ta inspiratsiooni kirjandusest ning teise-ringi kauplustest.

Mustonen on esinenud isiknäitustega Tartus ja Tallinnas ning osalenud grupinäitustel Rootsis ja Leedus. 2014.a pälvis ta aasta noore tekstiilikunstniku preemia ja 2017.a Wiiralti stipendiumi. 2021.a osales ta maineka Wielsi kunstiresidentuuri programmis Belgias. Praegu elab ja töötab ta Tallinnas.

Eva Mustonen “Taiteilija maisemassa”

Näyttelyssä käsitellään kotitunnetta ja matkamuistoja Italiasta. Esillä on pienoisveistoksia, arkipäivän elementtejä ja piirustuksia, jotka luovat kokonaisuuden galleriaan.

”Näyttelyssä on hauraat omaa maailmaa luovia elementtejä, ne on otettu hetkeksi talteen ja pantu esille”, kertoo taiteilija. ”Viivyin viime syksynä kaksi kuukautta residenssissä Mazzano Romanossa Italiassa. Teema tuli aktuaaliseksi jälleen tilapäisessä pysähdyspaikassa. Tällä kertaa epätodellisuutta lisäsi idyllinen italialainen kyläelämä ympärillä vuoret ja laaksot sekä outoja kasveja ja eläimiä. Vaikutelma oli yhtä aikaa lumoava ja vieraannuttava. Ihan kuin olisin päätynyt romanttiseen 1700-luvun maisemamaalaukseen tai raunioita ja muratteja kuvaavaan grafiikkaan.”

Ikkunasta kuuluu koskenkohina. Metsästä nousee höyry sadekuuron jälkeen. Tasaisuuteen tottuneelle virolaiselle on vaikea tottua käyttämään sanoja kuten ”vuori” tai ”kallio”. Sellaisia sanoja käytettiin lapsuuden kirjoissa kuten Hovazadzorin vangit. Myös pakaralihakset saivat tuntea niiden sanojen vaikutuksen. Jotenkin tulisi muuttaa ikkunasta näkyvä postikorttimaisema kolmiulotteiseksi, mutta miten?

Taiteilija maisemassa on yritys lavastaa uudestaan se kokemus liittämällä toisiinsa ironisia kertomuksia matkakokemuksista humoristisiin pienoisveistoksiin, arkiesineisiin ja piirustuksiin. Teoksien teemoina on vieraan ympäristön ja kotitunteen luomisen välinen jännite, taiteilijan arkipäivää ja kaupunkilaisen yrityksiä luoda uudestaan yhteys luontoon.

Eva Mustonen (synt. 1986) on opiksellut Tartossa ja Göteborissa tekstiilitaidetta ja semiotiikkaa. Hän on valmistunut Viron taideakatemiasta taiteenmaisteriksi kuvanveiston ja installaation alalla. Hän työskentelee etupäässä installaatioiden parissa, mutta käyttää ilmaisussaan myös perinteistä tekstiilitaidetta ja gobeliineja sekä kutomista. Lisäksi hän käyttää teoksissaan sisustuselementtejä, keittiövälineitä ja huonekaluja, joiden avulla hän lavastaa päiväkirjanomaisia etydejä. Ne ovat haavoittuvan henkilökohtaisia. Mustosen taide muodostuu arkisista esineistä, niistä tulee hahmoja, jotka tavallisesti eivät tiedosta puutteitaan, itsepintaisuuttaan tai naurettavuuttaan. Ne jäävät täysin katsojan valtaan. Hänen töitään leimaa materiaalin tunne, tee-se-itse -estetiikka sekä huumori. Teoksissa on tärkeässä osassa käsityöntaito tai sen puute. Mustosen taidetta voi luonnehtia feministisenä, jossa henkilökohtainen on poliittista. Hän saa innoituksen naistaiteen historian lisäksi kirjallisuudesta ja kirpputoreilta. Mustonen on järjestänyt yksityisnäyttelyitä Tartossa ja Tallinnassa sekä osallistunut ryhmänäyttelyissä Ruotsisa ja Liettuassa. Vuonna 2014 hän sai nuoren tekstiilitaiteilijan palkinnon ja vuonna 2017 Wiiraltin stipendin. Vuonna 2021 hän osallistui kuuluisalla Wielsin taideresidenssiohjelmassa Belgiassa. Tällä hetkellä Mustonen asuu ja työskentelee Tallinnassa.