Piret Rohusaa Naine ja tema kann
Piret Rohusaare näitusel „Naine ja tema kann“ on üleval kunstniku viimse aasta looming. Varem maalijana tuntud Rohusaar on innustunud keraamikast – Tampere Maja galerii täitub suurte maalitud kannudega.
“Algul mõtlesin, et teen potikedral vaid sada tassi, aga tassidest said tasapisi kannud ja kui ma kord kuulsin suure pöörleva kannu laulu, tahtsin seda kuulda veel ja veel”, naeratab Rohusaar.
Piret Rohusaar Nainen ja hänen kannunsa
Piret Rohusaarin näyttelyssä ”Nainen ja hänen kannunsa” on esillä taiteilijan viime vuonna tehdyt teokset. Aikaisemmin maalarina tunnettu Rohusaar on innostunut keramiikasta. Tampere-majan galleriassa on suuria maalattuja kannuja.
”Alussa ajattelin, että treijaan vain sata kuppia, mutta kupit kasvoivat hiljalleen kannuiksi ja kun kerran kuulin suuren pyörivän kannun laulua, halusin sitä kuulla yhä uudestaan”, Rohusaari naurahtaa.
Kunstnik kirjeldab, kuidas näituse värvimeeleolu käivitas kummaline Inglismaalt toodud kapriisne lilla glasuur. „See nõuab kindlat temperatuuri põletamisel (1240 ºC) ja siis kõik teised glasuurid tema kõrval võivad võtta ettearvamatuid toone“, ütleb kunstnik.
„Ma olen juba aastaid olnud vabakutseline kunstnik ja liigun väga palju looduses – jooksen palju kilomeetreid oma jooksukoera- hurdaga.“ Ta on tallendanud oma töödesse pikad hommikused jooksud, ajatu ajatajumise ja vabaduse tunde, kirjeldab kunstnik oma inspiratsiooni allikat.
„Ma olen sündinud teadmisega, et olen maalija. Värv ja valgus on kõnetanud mind alati. Maalijana olen ka lõpetanud ERKI (praegune EKA). Terve meie põlvkond sai hea sisemise tugeva terviktunde, ja väga hea hariduse. Meie õpetajad olid ja on eesti parimad maalijad: Tiit Pääsuke, Enn Põldroos, Ando Keskküla, Lemming Nagel, Aleksander Suuman.”
“Nüüd, kui olen sukeldunud keraamikasse, tundub mulle, et just hea maalikunstniku hariduse omandamine ongi lasknud mul tegeleda rahulikult teise alaga. Kunsti põhiolemus on ju sama – värv ja proportsioonid, ja nüüd siis ka vorm.”
Taiteilija kuvaa, miten teosten värien tunnelman käynnisti kummallinen Englannista tuotu violetti lasite. ”Se vaatii tietyn polttolämpötilan (1240 astetta) ja tuolloin kaikki muut vierellä olevat lasitteet voivat muuttua arvaamattomasti”, toteaa taiteilija.
”Olen vuosia ollut vapaa taiteilija ja kuljen paljon luonnossa – juoksen pitkiä matkoja juosta haluavan vinttikoirani kanssa. Olen säilönyt töihi pitkät aamuiset juoksut, ajattoman ajantajun ja vapauden tunteen”, taiteilija kertoo inspiraatiolähteistään.
”Synnyin maalaajana. Väri ja valo ovat aina puhutelleet minua. Olen valmistunut maalauslinja Viron valtiollisesta taideinstituutista. Meidän sukupolvi sai vahvan sisäisen tunteen ja hyvän koulutuksen. Opettajamme olivat viron parhaimmat maalarit: Tiit Pääsuke, Enn Põldroos, Ando Keskküla, Lemming Nagel, Aleksander Suuman.”
”Nyt kun olen uppoutunut keramiikkaan, tuntuu, että hyvä maalarin koulutus on mahdollistanut toimia rauhassa muulla alalla. Taiteen perusolemus on aina sama – väri ja suhteet, ja nyt myös muoto.”